Erilaista elämää.

No,nyt on eletty melkeen viikon verran merimiehen naisen elämää.
Eipä tämä kyllä kovin hohdokasta ole,joutuu totutella olemaan yksin ja yrittää keksiä tekemistä jotta aika menis nopeesti. Toistaiseksi asian laita on vähän niin ja näin.
 Eka viikko on menny suht nopeesti,koska on saanu järkättyä itselleen paljon tekemistä ja ystävät on ollu tukena. Mutta taas toisaalta,tuntuu siltä että se mies olis ollu laivalla jo pari viikkoa ainakin sekä ikävä painaa päälle joka ilta,kun löydät ittes yksin tuijottamasta telkkaria ja kömmit yksin isoon viileään sänkyyn.

Luojan kiitos,ens viikolle on ohjelmaa kun pääsee koirien kanssa äiskän luokse muutamaks päiväks ja saa sisaruksistakin seuraa. Sit olis enään neljä viikkoa jäljellä,huhhuh.. Töitä kun tärppäis jostaan,niin aika menis varmasti kymmenen kertaa nopeampaa. Kyllä minä vaan näkisin itteni vielä kaupan kassalla tai muuten vaan kaupassa töissä. Ehkä sieltä vielä joskus itteni löydän.

Mitä koiriin tulee,ei ne ihme ja kumma,ole osottanu mieltään Kaitsun lähdön jälkeen vaikka olin 100% että niin käy. Yhdet pissat teki Jesita matolle mutta muuten ei mitään. Saas nähdä mikä riemu syntyy sitte kuukauden päästä kun tuo mies matkaa takaisin kotiin.
Tänään on ainakin Jesitalla ollut niin rankka päivä,että nyt makaa pieni tyttö sohvalla ihan velttona,tassut roikkuen sohvan laidan yli. Niin se vaan väsyttää koirapuistoilu,vaikkei siellä enää voikkaan leikkiä isojen koirien kanssa.
 Neidistä on tullut niin "aikuinen" ettei enää leikit kiinnosta ja urokset on häädettävä tiehensä. Sen sijaan paras juttu koirapuistoilu hetkissä taitaakin olla Katin näkeminen,silloin kun on porukalla lähdetty tarhailemaan. Kylässäkään ei muuta kun nyhjätä sylissä,mut kummasti se on veto pois nyt toisesta,ja hyvä niin.

Parin päivän päästä sitä onkin sit taas vuoden vanhempi,johan tässä tulee kohta ikäkriisi! Tai no,katsellaan sitä ehkä sitte muutaman vuoden päästä vasta. ;)