Tällä kertaa ei kuulumisia ja turhia juttuja höpöttele hajamielinen omistaja,vaan nyt on pienen koiran vuoro päästä ''ääneen''.
Melkein 7kk sitten lähdin innoissani uusien ihmisten kanssa reissuun omasta kodistani. En malttanut odottaa sitten millään,nähdäkseni mitä oikein tapahtuu kun tavaroitani alettiin laittamaan isoon mustaan säkkiin ja uusi vieras ihminen oli hihnan toisessa päässä viemässä minua autoonsa. Iloisena ja reippaana nuorena poikana kuitenkin lähdin matkaan.(vaikka jouduin jättämään lempi keppini pois kyydistä,hemmetti!) Tapasin parin viikon aikana paaaljon uusia ihmisiä mikä oli mahtavaa,kaikkihan nyt tälläistä pientä vesseliä rakastaa ja silittelee! Vaikka minulla olikin aika monta paikkaa kotina missä reissasin omistajani kanssa,ei se haitannut. Sehän tiesi vain lisää tutkittavaa ja useimmiten tiedossa oli kivojen ihmisten tapaamista,heidän kanssa on niiiin kiva leikkiä! Koska olen reipas ja sosiaalinen koira,en ollut alakuloinen lähdettyäni entisestä kodista vaikka ikävä taisikin välillä kolkutella takaraivossa. Uuden ihmisen kanssa sain niin paljon liikuntaa ja tekemistä,että asetuin mielelläni aloilleni uuteen elämään.
Nykyään minulla on siis uusi ja varsin isokin perhe,mistä nautin täysin siemauksin,wuh! Enää minun ei tarvitse istua usean tunnin matkoja bussissa sen johdosta että minun omistaja muuttikin takaisin perheensä lähelle,mihin usein matkustimme sillä isolla autolla missä oli hurjasti ihmisiä aina kyydissä! Ei se minua kyllä haitannut,kun sain sielläkin paljon huomiota ja autosta on kiva kurkkia maisemia.
Nykyään olen ottanut vastaan perheenjäseneksi myös omistajani miehen,siltä saan aina herkkuja! *slurps* Toisinaan koen asiakseni kyllä puolustaa hieman omistajaani tältä mieheltä,en aina ymmärrä heidän leikkivän ja koen asiakseni puolustaa tällöin emäntääni. Olen kyllä saanut siitä aina toruja ja hieman ymmälläni peräännyn yleensä pois tilanteesta,miksi ne nyt noin kutittelee toisiaan ja leikkii riehakkaasti kun ei pieni koira aina ymmärrä milloin on tosi kyseessä ja milloin ei! Entinen omistajani hieman pelkäsi ja oli epävarma,joten totuin ottamaan johtajan roolin ja päättämään asiat hänen puolestaan.
Rakastan ulkona olemista ja varsinkin leluni perässä juoksemista,se näyttää ihan kepiltä! Mitä isompi keppi(tai puu..) sitä kivempi sitä on retuuttaa ja komentaa,ärrrinmurrin! Loikin metsässä ihan kuin jänis aina kun joku minulle makkara leluani heittelee,kyllä kunto kasvaa ja nykyään olenkin päässyt eroon muutamasta liikakilosta joten on paljon hauskempaa vouhottaa ympäriinsä.
Vaikka muuten olenkin varsin reipas poika niin lenkit kuitenkin ovat välillä vähän jännittäviä. En oikein tiedä miten suhtautua isompiin koiriin,tai toisiin uros koiriin koska koen ne uhkaavaksi ja silloin pitää näyttää että pienestä koostani huolimatta sitä rohkeutta ja luonnetta löytyy,sekä muiden on parasta pysyä kaukana! Pitkän totuttelun johdosta olen kuitenkin saanut uusia ystäviä,vaikken niiden kanssa oikein osaakkaan leikkiä. Makkara ja kepit on paljon kivempia! Nyt kuitenkin usein käyn kahden iiison tytön kanssa koirapuistossa juoksemassa,hitsin hitsit etten uskalla heitä lähestyä vielä kovin hyvin vaikka mieli tekis! Tuleehan sitä pieni ja pelokas olo jos tytöt on kaks tai kolme kertaa isompia,mietippä ite ku kaks kertaa isommat pojat tai tytöt hyppis sun päälle ja ahistais sinut nurkkaa!
Vaikka muuten olenkin varsin reipas poika niin lenkit kuitenkin ovat välillä vähän jännittäviä. En oikein tiedä miten suhtautua isompiin koiriin,tai toisiin uros koiriin koska koen ne uhkaavaksi ja silloin pitää näyttää että pienestä koostani huolimatta sitä rohkeutta ja luonnetta löytyy,sekä muiden on parasta pysyä kaukana! Pitkän totuttelun johdosta olen kuitenkin saanut uusia ystäviä,vaikken niiden kanssa oikein osaakkaan leikkiä. Makkara ja kepit on paljon kivempia! Nyt kuitenkin usein käyn kahden iiison tytön kanssa koirapuistossa juoksemassa,hitsin hitsit etten uskalla heitä lähestyä vielä kovin hyvin vaikka mieli tekis! Tuleehan sitä pieni ja pelokas olo jos tytöt on kaks tai kolme kertaa isompia,mietippä ite ku kaks kertaa isommat pojat tai tytöt hyppis sun päälle ja ahistais sinut nurkkaa!
Paljon olen myös oppinut kaikkea uutta ja jännää! Enää en vedä hihnassa niin paljoa,tiedän että paikkani on nukkua sängyn vieressä,ei sängyllä. Mikä on kyllä surku,ihmisten kainalossa olisi niin ihana nukkua peiton alla ja tuhista! Mutta kai se on pakko uskoa,etten sitä pomon paikkaa talossa saa. Uusia temppujakin olen ollut ahkera oppimaan,sekä kesällä opin uimisen salat ja hullaannuin siihen täysin *hännän heilutuksia,kesää odotellessa* ..zzZzz.. Tänään on ollu niin vallaton päivä kun näin paljon uusia ihmisiä taas synttärijuhlissa,että nyt on pienen koiran tassut liian väsyneet kertomaan enempää kuulumisia. Taidan käpertyä omaan petiini kerälle nukkumaan ja jatkamaan onnellisen pienen koiran elämää. <3


















