maanantai 30. syyskuuta 2013

what you gonna do?

Sekasorto.
Se on vallannu tämän pienen tytön pään tällä hetkellä,
tätäkin tekstiä kirjottaessa syntyy viiden minuutin katkoja,pää lyö tyhjää.  Muilla tulee varmaan kuuden viikon aikana korvista ulos mun murehtimiset kun ei tiedä miten päin olis kun joutuu olla yksin..jaiks. No,onneks mulla on noi kultaakin arvokkaammat koirat!  

Jos ja kun alkaa tuntua liian yksinäiseltä,on ainakin kainaloon tulijoita ja lämmittäjiä,pusujakin niiltä saa. Ja miten voit muka olla heltymättä koirien katseille,kun pää kallellaan katsovat että älä oo surullinen.


Sitäpaitsi,sehän on oma päätös suurimmilta osin miten tän ajan yksin pärjää. Voi päättää jo valmiiksi että nyhjää peittojen alla sohvan nurkassa tihrustaen tai sitten sitä raahaa itsensä ulos sinne lenkeille,pommittaa kavereita puheluilla ja ensimmäisenä juhlii vaikka omat synttärinsä! 
Töitäkin on haettu ja jos töihin pääsee niin aika menee taas vähän nopeammin.  
Ja mikäs sen ihanempaa sitten kuuden viikon jälkeen,kun nähä oma kulta ja todeta että se on taas kotona. Kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu,ehkä. Ainakin siedettäväksi ajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti